Kennel Raappavuoren

Taustaa

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut kaikenlaisista eläimistä ja touhunnut erilaisten koirien parissa. Mummolassa oli lehmiä, lampaita, kissoja, kaneja, koiria ja sieltä sain opit eläinten kanssa touhuiluun luontevalla ja maanläheisellä tavalla.
Kotonamme oli labradorinnoutajanarttu Outi, jonka parissa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Edesmennyt tätini piti aikanaan koirahoitolaa ja kasvatti newfoundlandin-, bernhardin-, islanninlammas- ja shetlanninlammaskoiria sekä pohjanpystykorvia kennel Milennas -nimellä ja sitä kautta tulikin monet rodut tutuiksi sekä hyvät neuvot koiranpitoon, koiraharrastuksiin ja pitkäjänteiseen kasvatustyöhön.

Lemmikkikaartiimme on vuosien varrella kuulunut myös akvaario (32 kalaa), yhdeksän gerbiiliä, neljä kääpiöhamsteria, kultahamsteri, Sulo-marsu ja naurukyyhky Allu, joista kaikista on jo aika vuosien saatossa jättänyt.
Naurukyyhkyt Rauha ja Tiitu muuttivat Hämeenlinnaan siivekkäitä harrastavan ystävän luokse, sillä lintuallergiani paheni.

Tarja ja Tahvo Koirakokemusta tuli myös naapurin suursnautseriuros Tahvosta, jonka kanssa vietin aikaani lenkillä ja koulutuskentällä.
Ensimmäinen oma koirani oli dobermanninarttu, jonka hankin Kaasisen Caritalta ja Juhanilta keväällä -87.
Olen suorittanut:
- kehätoimitsija- ja tottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin
- jalostusneuvojien perus- ja syventävän jalostuskurssin
- ulkomuototuomareiden peruskoulutuksen alkeiskurssin kaksi kertaa (1991 ja 2021)
- kasvattajan perus- ja jatkokurssin
- SuKoKa ry:n kasvattaja-akatemian vuonna 2014
Olen toiminut:
- tottelevaisuuskoulutusohjaajana
- Orimattilan kennelkerhon sihteerinä
- SnaPi-lehden palstanpitäjänä 2014-17
- SuKoKa ry:n hallituksen jäsenenä ja sen Kasvattaja-jäsenlehden lehtitoimittajana 2015-2021
- Salpausselän Koirankasvattajat ry:n hallituksen jäsenenä vuodet 2007 - 2023 toimien myös sen puheenjohtajana vuodet 2014 - 2023
- Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunnan jäsen vuodesta 2008 - 6/2025.
- Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunnan Vpj 2016 - 19 ja 2022 - 6/2025.
Tällä hetkellä luottamustehtäviäni ovat:
- Suomen Snautserikerho ry:n toiminnantarkastajana vuodesta 2022 alkaen.
Minulle on myönnetty Suomen Snautserikerhon hopeinen ansiomerkki vuonna 2017 ja
kultainen ansiomerkki vuonna 2022.
Suomen Kennelliitto on myöntänyt meille Vuolasvirta-palkinnon vuonna 2021.

Mieheni kotona on aina ollut metsästyskoiria. Niitä on myös kasvatettu ja Jounin isä on toiminut aktiivisesti Kainuun Riistanhoitoyhdistyksessä sekä hirvikoirakokeiden tuomarina. Jouni on palvellut armeijassa ja YK-joukoissa koiraohjaajana. Libanoniin hän vei Suomesta mukanaan saksanpaimenkoirauros Sajaxin, joka osoittautui erinomaiseksi työkoiraksi vaikka annettiin armeijalle perheestä pitovaikeuksien vuoksi.
Jounille on vastaanottanut YK:n rauhanturvajoukoille osoitetun Nobel-palkinnon 1988.

Luontevaa oli, että molempien kiinnostus koiraharrastusta kohtaan johti Vantaalta (Raappavuorenkujalta) Orimattilaan muuttoon väljempiin asuintiloihin ja omaan pihamaahan sekä toisen koiran hankintaan.

Vuosien saatossa on perheeseemme kuulunut useampi koira. Asumme omakotitalossa Pennalan kylässä Orimattilassa ja perheeseemme kuuluvat lisäksemme lapset Ville (s.-92) ja Veera (s.-94), jotka asuvat jo pois kotoa, mutta touhuavat edelleen koiriemme kanssa tiiviisti. Kennelnimi meille myönnettiin vuonna 1990, dobermannipentueet meillä on ollut vuosina 1991, - 92, -93 ja snautseripentueet 2008, -10, -11, -13, -14, -15, -16, - 17, -19, -20, -22 ja -25.
Tavoitteenamme ei ole ollut kasvattaa pelkästään näyttely- tai kilpailukoiria vaan hyväluonteisia ja terveitä perheenjäseniä, asiallisiin koteihin rodunomaisella ulkomuodolla varustettuna.

Toivomme, että jokainen koiranomistaja tuntee vastuunsa koiraa ja ympäristöä kohtaan - koirahan on hoidettava ja hallittava seuraavat 10 -15 vuotta ja matkan varrella voi sattua monenmoista, olemme aina valmiit jakamaan kasvattiemme tuomat ilot ja surut.

Taukoa koiraharrastuksesta emme ole pitäneet vaikka pentueista aikaa välillä vierähti - lenkkeilemme, koulutamme, harrastamme edelleen, joskin enimmäkseen viereisillä pelloilla tai lähimetsissä. Välillä piipahdamme näyttelyissä tai kentillä joko oman kanssa, muita ohjaten tai muuten vaan koiria katsellen.


Up!